JULKISTEN PAIKKOJEN PELKO

Julkisten paikkojen pelko on yleisin ahdistuneisuushäiriö. Usein pelon ytimenä on paniikkikohtausten pelko. Julkisten paikkojen pelosta kärsivä henkilö pelkää tilanteita, joista voi olla vaikea paeta, jos hän saisi paniikkikohtauksen. Monet tästä vaivasta kärsivät henkilöt pelkäävät myös sitä, mitä muut ajattelevat, jos näkevät heidän saavan paniikkikohtauksen.

Julkisten paikkojen pelosta kärsivät välttelevät mm.

• Julkisia tiloja, joissa on paljon ihmisiä, kuten tavaratalot tai ravintolat.
• Suljettuja tai rajattuja paikkoja, kuten tunnelit, sillat tai parturin/kampaajan tuoli.
• Julkisia liikennevälineitä, kuten junat, bussit, metrot, lentokoneet.
• Yksin olemista kotona.

Julkisten paikkojen pelon yleisin piirre on pelko siitä, että joutuu kauas kotoa tai siitä henkilöstä, joka tuo turvaa. Julkisten paikkojen pelosta kärsivän henkilön pelon taustalla on usein paniikkihäiriö. Paniikkikohtaus on ilmaantunut ensimmäisen kerran ilman näkyvää syytä. Jonkin ajan kuluttua henkilö huomaa, että kohtauksia tulee tietyissä tilanteissa, kun hän on kaukana kotoa tai yksin. Kun henkilö alkaa vältellä määrättyjä tilanteita paniikkikohtausten pelossa, hänelle on alkanut kehittyä julkisten paikkojen pelko, joka voi olla lievää tai elämää rajoittavaa.

Julkisten paikkojen pelkoa voidaan hoitaa psykoterapiassa tai tarvittaessa lääkkeillä. Hoidon ensimmäinen askel on työkalujen saaminen paniikkikohtauksista selviytymiseen, altistaminen, omien ajattelu- ja toimintatapojen muuttaminen sekä muu itsehoito.

Käytettyjä lähteitä:

Bourne, Edmund, J. Vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Rikurex, 1999.

Lönnqvist, J., Heikkinen, M., Henriksson M., Marttunen M., Partonen T. (toim.). Psykiatria. 9. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2011.

Kirjoittaja Tarja Nummelin

© 2014 Psykologipalvelu YhteisIdeat