MASENNUS

Masentunut ihminen katsoo maailmaa tummien linssien läpi. Hän näkee itsensä huonona ja tulevaisuutensa toivottomana. Mikään ei tunnu miltään. Masentuneelle ihmiselle on tyypillistä vetäytyä sosiaalisista suhteista ja pyöritellä mielessään omaan itseen liittyviä synkkiä ajatuksia. Kiinnostuksen ja mielihyvän kokemukset vähenevät. Masennustilan diagnosointi edellyttää myös muita samanaikaisia oireita, joita ovat:

• Merkittävä painon lasku tai nousu.
• Unettomuus tai lisääntynyt unen tarve.
• Lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus.
• Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys.
• Arvottomuuden tunteet.
• Kohtuuttomat syyllisyyden tunteet.
• Vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä.
• Kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset.

Masennukseen liittyy usein ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.

Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru erilaisten pettymysten, ongelmien tai menetysten yhteydessä ei ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti kuukausia tai joskus vuosiakin.

Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Tutkimusten mukaan masennusalttiutta voivat lisätä perinnölliset tekijät, synnynnäinen temperamentti sekä kokemusten muovaama persoonallisuuden rakenne. Itsetunnon hauraus, sisäistetyt negatiiviset ajatusmallit, alttius alistua sekä kyvyttömyys purkaa vihantunteita voivat altistaa masennukselle. Myös tukahdutettu voimakas suru, joka liittyy läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä lisää masennusriskiä. Taustalla voi olla myös traumaattinen kokemus.

Masennustiloja laukaisevina tekijöinä ovat usein ajankohtaiset elämäntapahtumat, erilaiset pettymykset ja menetykset. Masennustilojen taustalla on usein läheisen kuolemaan tai menetykseen liittyvä surematon suru, itsetuntoa tai hyvinvointia uhkaava muutos elämässä, parisuhteeseen tai työhön liittyvä ristiriita tai yksinäisyys.

Erilaiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Oirekuvan perusteella ne voidaan jaotella lieviksi, keskitasoisiksi tai vakava-asteisiksi. Lievät masennusoireet haittaavat vain hieman ihmisen arkielämää. Vakavassa masennuksessa oireita on enemmän ja ne haittaavat merkittävästi sekä toimintakykyä että ihmissuhteita. Masennustila voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisen sairauteen liittyvä jakso.

Masennuksen itsehoidossa on tärkeää ylläpitää ihmissuhteita ja harrastuksia, liikkua säännöllisesti, syödä monipuolisesti ja huolehtia riittävästä yöunesta. Myös tuen saaminen ongelmien ratkaisuun on tärkeä osa masennuksesta toipumista.

Oireiden pitkittyessä tai syventyessä on viisasta hakea asiantuntija-apua. Vakavilla masennustiloilla on alttius toistua. Psykoterapialla ja/tai lääkehoidolla uusiutumisriskiä voidaan merkittävästi vähentää.

Käytettyjä lähteitä:

Lönnqvist, J., Heikkinen, M., Henriksson M., Marttunen M., Partonen T. (toim.). Psykiatria. 9. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2011.

Kirjoittaja Tarja Nummelin

© 2014 Psykologipalvelu YhteisIdeat